Kuormitus- ja laatumittarit

Vaikka eri vesistöt eroavat huomattavasti toisistaan , seuraavien laatumittarien avulla on mahdollista arvioida tietyn järven tilaa. Yleisiä mittareita ovat mm:

  • Näkösyvyys (mitataan valkoisella levyllä, halkaisija n. 20 cm)
  • Lämpokerrostuneisuus
  • Happipitoisuus
  • Veden pH
  • Veden väri (luonnontilaisen humusjärven väri voi olla korkea, mutta värin lisääntyminen etenkin keväällä ja sateiden aikaan johtuu esimerkiksi suo-ojituksista)
  • Kiintoaineen pitoisuus
  • Veden kokonaisfosforipitoisuus
  • Klorofylli-a -pitoisuus (kuvaa vedessä olevien levien määrää)
  • Leväkukintojen esiintyminen (ei esiinny, satunnaisesti, säännöllisesti)
  • Verkkojen limoittuminen
  • Kuplivien kaasujen esiintyminen (syvännealueilta, etenkin loppukesällä)

Mittari

Hyvä

Huono

Näkösyvyys

>2 m

<1 m

Alusveden loppukesän happipitoisuus

>4 mg l-1 <1 mg l-1

pH:n nousu kesällä

Nousu <0,5 pH-yksikkö

Nousu >1 pH -yksikkö

Veden väri

<40 mg l-1 Pt

>80 mg l-1 Pt

Kiintoaineen määrä

<2 mg l-1

>4 mg l-1

Veden kokonaisfosforipitoisuus

<10 ?g l-1

>25 ?g l-1

Klorofylli-a -pitoisuus

<5 ?g l-1

>10 ?g l-1

Levähaitat

Ei esiinny

Säännöllisesti

Verkkojen limoittuminen

Ei esiinny

Limoittuu pahasti

Kuplivien kaasujen esiintyminen

Ei esiinny

Kuplii näkyvästi


Eri mittauksista saatavia tuloksia tulee tarkastella kokonaisuuksina, sillä järvet ovat yksilöitä. Toiselle järvelle korkea arvo voi olla toisessa tapauksessa luonnontilainen taustapitoisuus.